Näyt jatkuivat. Hänen pappiskollegansa sanoivat, että hänen näkynsä eivät olleet Jumalalta. Hänelle sanottiin, että hän oli pahan hengen riivaama. Tämä vaivasi häntä kovasti. Taakasta tuli liian raskas kantaa, niinpä hän meni erämaahan etsimään Jumalan tahtoa. Hän oli niin sitoutunut, että vannoi, ettei palaisi ilman vastausta. Eräässä vanhassa turkismetsästäjän mökissä Herran Enkeli antoi hänen tehtävänsä. Enkeli muun muassa kertoi hänelle: ”Jos saat ihmiset uskomaan itseäsi ja olemaan vilpittömiä, kun rukoilet, mikään ei kestä rukoustesi edessä, ei edes syöpä.”
Kaikki epäilykset haihtuivat. Nyt hänellä oli tehtävä ja hän astui rohkeasti eteenpäin. Parantumisherätys oli alkanut.
Sadattuhannet osallistuivat Branham-kampanjoihin. Tuhansia parannettiin Herran Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Pian muita evankelistoja seurasi veli Branhamia, kuten Oral Roberts, T.L. Osborn ja A.A. Allen, ja he alkoivat omat parantamisherätyksensä. Herra antoi siunaustensa sataa ennennäkemättömällä tavalla. Jeesuksen Kristuksen parantava käsi oli jälleen kerran koskettanut kansaansa.
”Olen usein itkenyt ilosta Jumalan viimeaikaisesta lahjasta seurakunnalle, rakkaasta veljestämme, William Branhamista, ja hänen ihmeellisestä parantamisen lahjastaan. Tässä on tapaus, jossa Jumala tekee monin verroin enemmän kuin kaikki, mitä me anomme tai ymmärrämme (Ef. 3:20), sillä minä en ole koskaan nähnyt tai lukenut mistään, mikä vastaisi William Branhamin parantamispalvelustehtävää.”
Rev. F.F. Bosworth, maailmankuulu evankelista ja yksi Assemblies Of God-kirkkokunnan, samoin kuin nykyaikaisen helluntailiikkeen perustajista.
”Erään kerran me katsoimme, kun hän puhui miehelle, joka makasi kenttävuoteella. Aluksi mieheltä ei tullut minkäänlaista älyllistä vastausta. Sitten vieressä seisovalta vaimolta tuli selitys, että mies ei ollut vain kuolemassa syöpään, vaan hän oli myös kuuro eikä voinut kuulla mitä sanottiin.
Veli Branham sanoi silloin, että miehen olisi tarpeellista saada kuulonsa, jotta hän voisi opastaa tätä koskien syövästä parantumista. Rukoiltiin hetken aikaa. Yhtäkkiä mies saattoi kuulla! Suuret kyynelet valuivat tuon miehen poskia pitkin, miehen, joka oli koko illan ollut niin ilmeetön ja tunteeton. Hän kuunteli suurella mielenkiinnolla, kun hänelle kerrottiin, että hän oli vapautettu syövästään.”
Rev. Gordon Lindsay, kokenut kirjailija, sananpalvelija ja Kristus Kansakunnille – instituutin perustaja.
”Veli Branham sanoi: ‘Kongressin jäsen on parantunut.’ Sydämeni hypähti. Astuin esiin ja vastaanotin Herran parantajanani. Laskin kainalosauvani syrjään... ja taivas laskeutui alas!”
William D. Upshaw, Yhdysvaltain kongressin jäsen (1919-1927), Yhdysvaltojen presidenttiehdokas vuonna 1932. Rampautunut lapsena putoamisen johdosta, joka mursi hänen selkänsä. Hän oli 84-vuotias parantuessaan täydellisesti veli Branhamin rukoiltua, oltuaan raajarikkona 66 vuotta. Hän ei enää koskaan elämänsä aikana tarvinnut pyörätuolia tai kainalosauvoja.
”Olin maannut selälläni kahdeksan vuotta ja yhdeksän kuukautta tuberkuloosin tähden, ja lääkärit olivat jo luopuneet toivosta suhteeni. Painoin vaivoin 50 paunaa, ja näytti siltä kuin kaikki toivo olisi mennyt. Sitten Jeffersonvillestä, Indianasta, tuli Rev. WM Branham näyn perusteella, jonka hän oli nähnyt karitsasta, joka oli jäänyt kiinni erämaahan, ja joka huusi ‘Milltown,’ kaupunki, jossa minä asun. Veli Branham ei ollut koskaan ollut täällä tai tuntenut täältä ketään. Tullessaan sisälle, hän laski kätensä päälleni ja rukoili, huutaen avukseni rakkaan Herramme Jeesuksen Nimeä. Jokin tuntui ottavan kiinni minusta, ja siinä samassa olin ylhäällä kiittäen Jumalaa Hänen parantavasta voimastaan. Olen nyt pianonsoittaja baptistikirkossa täällä.”
Georgia Carter, Milltown Indiana, parantui parantumattomasta tuberkuloosista vuonna 1940, eikä hän enää koskaan kärsinyt tuosta taudista. Hän edustaa kymmeniä tuhansia ihmisiä, jotka ovat parantuneet veli Branhamin palvelustehtävän kautta, ja jotka yhä tänään ovat parannettuja.