Raamatussa Jumala toi aina Sanomansa ihmisille tuon ajan profeetan kautta. Hän puhui Moosekselle palavan pensaan kautta, ja antoi hänelle tehtäväksi johdattaa hebrealaiset pois Egyptistä. Näkyvä tulipatsas ja muita merkkejä annettiin vahvistamaan hänen palvelustehtävänsä. Johannes Kastaja toi Sanoman valmistaen maailmaa Messiaan tuloa varten. Kastaessaan Herraa Jeesusta Jordan virralla, Ääni taivaasta vahvisti Johanneksen tehtävän esitellä Jumalan Karitsan: ”Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mielistynyt”. Vuosia myöhemmin Herran ääni kuultiin jälleen puhumassa profeetalle, kun Hän puhui Paavalille sokaisevan Valon kautta, ja myöhemmin antoi tälle tehtävän asettaa seurakunnat järjestykseen. Läpi Uuden ja Vanhan Testamentin, Jumala ei ole koskaan puhunut kansalleen kirkkokunnallisen järjestelmän tai uskonnollisen organisaation kautta. Hän on aina puhunut ihmisille yhden miehen, profeettansa kautta. Ja hän vahvisti nämä profeetat yliluonnollisten merkkien kautta.
Mutta entä tänä päivänä? Paljastaako Jumala yhä Sanansa profeetoille? Onko yhä yliluonnollisia merkkejä? Lähettäisikö Jumala meidän aikanamme profeetan maailmaan? Vastaus on aivan varmasti; ”Kyllä!”
Mutta kuinka me tiedämme, koska profeetta nousee? Miltä hän näyttää? Kuinka hän käyttäytyy? Minkä merkin hän antaa meille? Mitkä Kirjoitukset hän täyttää?
Entisajan profeetat olivat kunniallisia Jumalan miehiä, eivätkä he pelänneet seistä uskonnollisia organisaatioita vastaan. Itse asiassa, papisto parjasi heitä lähes aina. Elia haastoi oman aikansa uskonnolliset organisaatiot kysyen heiltä, kunnioittaisiko Jumala heidän uhriaan, vaiko hänen. He huusivat. He profetoivat. He hyppivät alttarin päällä. He viilsivät itseään veitsillä. Mutta Jumala ei kuullut heitä. Elia katsoi ylös taivaaseen ja sanoi: ”Tulkoon tänä päivänä tiettäväksi, että sinä olet Jumala Israelissa, ja että minä olen sinun palvelijasi, ja että minä olen tehnyt kaiken tämän sinun sanasi mukaan.” Sitten hän kutsui tulen alas taivaasta kuluttamaan tuon uhrin. Profeetta Miika vastusti Israelin kuningasta ja koko papistoa, kun hän nuhteli ylipappi Sidkiaa valheen profetoimisesta. Ylipappi löi Miikaa kasvoille, ja kuningas vangitsi hänet totuuden puhumisesta. Jopa Herraa Jeesusta vihasivat Hänen oman aikansa uskonnolliset organisaatiot niin paljon, että he ristiinnaulitsivat Hänet kurjimpien rikollisten rinnalla. Jos historia pitää paikkansa, nykyaikaiset kirkkokunnalliset järjestelmät vihaisivat profeettaa, ja hänet luokiteltaisiin harhaoppiseksi, vääräksi profeetaksi tai vielä pahemmaksi. Mutta Jumala seisoisi palvelijansa rinnalla.
Jos tässä nykyajassa olisi profeetta, kuinka katolinen kirkko hyväksyisi hänet? Tai baptistikirkko? Tai luterilainen kirkko? Tai mikä tahansa kirkkokunta?
Herra Jeesus antoi tehtäväksi kaikille, jotka uskovat Häneen: ”Ja nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat: minun nimessäni he ajavat ulos riivaajia, puhuvat uusilla kielillä, nostavat käsin käärmeitä, ja jos he juovat jotakin kuolettavaa, ei se heitä vahingoita; he panevat kätensä sairasten päälle, ja ne tulevat terveiksi.” (Mark. 16:17-18). Onko tämä raamatunpaikka totta tänään? Jos se ei ole totta, milloin Herran Sanat lakkasivat olemasta voimassa? Läpi raamatun profeetat paransivat sairaita, ajoivat ulos riivaajia ja tekivät ihmeitä. Mooses asetti vaskikäärmeen Israelin kansan eteen parantaakseen heidät myrkyllisten käärmeiden puremilta (4. Moos. 21:9). Naeman, mahtava syyrialainen, tuli Elisan tykö parantuakseen spitaalista (2. Kun. 5:9). Kun eräs nuori mies putosi kuolemaansa yläikkunasta, apostoli Paavali syleili häntä ja toi elämän takaisin tuohon kuolleeseen ruumiiseen (Ap.t. 20:10). Meillä on tiedot ainoastaan noin 3,5 vuodesta Jeesuksen elämää, mutta noina muutamana vuotena Hän jatkuvasti paransi sairaita. Sokeat saivat näkönsä. Spitaaliset parannettiin. Kuurot saivat kuulonsa. Rammat kävelivät. Kaikkinaisia tauteja parannettiin (Matt. 4:23).
Jumala myös vahvisti profeettansa muilla tavoin parantumisten lisäksi. Jopa kaikkein vartioiduimmat sydämen salaisuudet tehtiin tiettäväksi näille Jumalan miehille. Kuningas Nebukadnessar näki levottomaksi tekevän unen, mutta hän ei voinut muistaa, mitä se koski. Profeetta Daniel kertoi kuninkaalle sekä unen että profetian, joka seurasi (Dan. 2:28). Mikään ei ollut salassa Salomolta, kun Saban kuningatar tuli hänen eteensä. Hän oli niin täynnä Henkeä, että kertoi kuningattarelle tämän sydämen kysymykset ennen kuin hän kysyi niitä (1. Kun. 10:3). Elisa kertoi Israelin kuninkaalle kaikki Syyrian kuninkaan suunnitelmat, jopa salaiset sanat, jotka puhuttiin hänen makuuhuoneessaan (2. Kun. 6:12).
Omien tekojensa kautta Herra Jeesus osoitti usein, että tämä erottamisen Henki on Kristuksen Henki. Hän erotti Natanaelin luonteen sanoessaan: ”Katso, oikea israelilainen, jossa ei vilppiä ole!” Ja Jeesus jatkoi kertoen Natanaelille, missä tämä oli ollut, kun Filippus kertoi hänelle Messiaasta (Joh. 1:48). Kun Natanael näki, että Jeesus tunsi hänen sydämensä, hän välittömästi tunnisti Hänet Kristukseksi. Ensimmäisen kerran kun Jeesus näki Pietarin, Hän kertoi tälle tämän isän nimen, Joona (Joh. 1:42). Silloin Pietari jätti kaiken ja seurasi Jeesusta lopun elämänsä. Jeesus kohtasi samarialaisen naisen kaivolla ja kertoi hänelle hänen menneet syntinsä. Naisen ensimmäiset sanat olivat: ”Herra, minä näen, että sinä olet profeetta” (Joh. 4:19). Kaikki nämä kolme ihmistä, olivat eri elämänaloilta, kuitenkin he välittömästi tunnistivat Jeesuksen Hänen käyttäessään erottamisen lahjaa.
Hävisikö tämä lahja, kun raamatun viimeinen sivu kirjoitettiin? Jos nämä ihmeet ovat niin selvästi kirjoitettu raamatussa, missä ne ovat tänä päivänä? Varmastikin nykyaikainen profeetta vahvistettaisiin ihmeillä.
Onko Jumala unohtanut kansansa? Pystyykö Hän yhä parantamaan sairaita? Puhuuko Hän yhä meille profeettojensa kautta? Näkikö kukaan profeetoista ennakolta tätä päivää?
Onko profetioita, joiden täytyy vielä täyttyä?